Presidenttiehdokkaiden väkivaltainen sieppaus keskellä Oulua hämmentää niin Valtioneuvostoa kuin poliisijohtoa. Ennenkuulumattoman röyhkeää rikosta tutkimaan perustetaan ylikomisario Matti Määtän johtama Ilves-ryhmä. Kun käy ilmi, että uhrien joukossa on myös räväköistä otteistaan tunnetun yksityisetsivä Jesse Hackmanin kihlattu, alkaa kaikkien aikojen ajojahti maalla, merellä ja ilmassa.

Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria aitoon Paulow-tyyliin. Se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat.

Lyhyitä leimahduksia hämärässä

Kahdeksan ihmistä siepataan Oulun Stockmannin tavaratalon parkkihallista. Seitsemän heistä on presidenttiehdokkaita. He ovat yhteisellä vaalikiertueella Pohjois-Suomessa. Kahdeksas siepattu henkilö ei olekaan presidenttiehdokas, vaan sattumalta väärässä paikassa väärään aikaan. Hän on yksityisetsivä Jesse Hackmanin sydämenvaltaaja, avovaimo, Tuulia Kinnas.
Tästä sieppauksesta pyörähtää käyntiin valtakunnan kokoinen suuri operaatio. Mihin heidät viety? Miksi näin tapahtuu? Mikä on motiivi? Kuka tai ketkä ovat osallistuneet sieppaukseen?
Näistä lähtökohdista käynnistyy kempeleläisen kirjailijan Ari Paulowin uusin rikosromaani. Se on täynnä virtaviivaista, väkevää ja tehokasta toimintaa, ruudinkäryä ja sydänsurua.
Tutkinta keskittyy Oulun oikeus- ja poliisitalolle. Jesse Hackmania ei kuitenkaan huolita tutkintaryhmään. Huoli ja pelko kehittävät adrenaliinia lähteä takaa-ajoon, kulkemaan omia reittejä löytääkseen Tuulia Kinnaksen. Avukseen hän saa ystävänsä, Oulun rikostorjuntayksikön komisarion Pavel J. Suorsan ja Virpiniemen merivartioaseman päällikön Markku Kohosen.
Sieppaajien tehokkuus ja organisaation laajuus yllättävät. Yhteinen aate yhdistää, he muodostavat Liikkuvan Palvelukomennuskunnan, LPK. Ketkä siihen kuuluvat? Vastaus kysymykseen tuottaa suuria yllätyksiä. Myös sieppaajat kokevat yllätyksiä.
Oulussa tutkinta edistyy pienin askelin, hitaasti ja varmasti palapeli valmistuu. Tapahtumat leviävät Oulusta Kemiin ja Perämerelle, Inkoosta Helsinkiin, aina ulkomaita myöten Afganistaniin asti.
Jesse Hackmanin paluu on suuri ilo lukijoille. Häntä kuvaavat sanat tiukka ja peräänantamaton, tehokas ja uskalias. Ari Paulow vyöryttää paljon tapahtumia lyhyessä ajassa. Juonenkuljetuksessa hypätään paikasta ja henkilöhahmosta toiseen.Henkilögalleria on huimaava, jopa tainnuttava.
Romaanissa on havaittavissa vaikutteita hänen edellistä romaaneistaan (Khilafa! Valtakunta ja Surmankarin vangit). Tapansa mukaan hänellä on tarinassa yllätyksiä ja pysähdyksiä. Tarinaan uppoutuu, se nostaa hikeä otsalle, nostaa verenpainetta ja vie yöunet.
Romaani on herkkua dekkarinälkäisille. Jesse Hackmanin elämänmuutos, ikääntyminen ja seestyminen tekevät sankarista realistisemman, tutumman. Ari Paulow onnistuu pitämään vyörytyksen aisoissa ja luomaan henkeäsalpaavan luku- ja tunnekokemuksen.

Juha Vähäkangas, Kaleva