Arin julkaisut:

 


Yhdeksäs Jesse Hackman -dekkari Kultainen kotka
julkaistiin 14. elokuuta 2015.

 

Oululaisyhtiön reittilentokone häviää tutkista Vienan Karjalan ilmatilassa. Venäjän federaation liikenneministeriö ilmoittaa suomalaisviranomaisille, ettei tiedä mitään sen kohtalosta. Eletään joulunalusaikaa.

Koneessa on kahden pilotin ja stuertin lisäksi ollut  14 matkustajaa. Näistä neljä on liiga-Kärppien jääkiekkoammattilaisia.

Jo samana iltana Oulun poliisi saa tiedon, että osa pakkolaskun tehneen koneen matkustajista sinnittelee hengissä pakkasen ja erämaan armoilla. Seuraavana päivänä käynnistyy Suomen hallituksen salainen operaatio eloon jääneiden pelastamiseksi.

Itärajan yli lähetettävää retkikuntaa johtamaan pakkovärvätään monissa liemissä marinoitu yksityisetsivä Jesse Hackman. Aluksi helpolta vaikuttava toimeksianto muuttuu kuitenkin äkkiä painajaismaiseksi murhaajan iskiessä joukkoon. Pian heidän kannoillaan ovat sekä miliisi, FSB että ammattirikolliset.

Kultainen kotka ei petä lukijoitaan. Tarina pursuaa iskevää toimintaa, hyytävää jännitystä ja äkkiväärää huumoria. Aitoon Paulow-tyyliin se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat.

Suomalainen matkustajakone häviää Vienan Karjalan ilmatilassa. Koneessa on 14 matkustajaa ja kolme henkilökunnan jäsentä. Mitä koneelle tapahtui?

Huippusalaiseen pelastusoperaatioon pakotetaan mukaan myös Jesse Hackman. Kolmen hengen Operaatio Oktoberfest käynnistyy rivakasti. Oulun tutut kadut ja paikat vaihtuvat nyt uusiin maisemiin, henkilöihin ja paikkoihin, Vienan Karjalan lumiin ja hyytäviin olosuhteisiin.

Näistä tapahtumista alkaa kempeleläisen Ari Paulowin yhdeksäs Jesse Hackman -romaani. Se on lähtökohdiltaan jatkumoa edelliselle Musta mamba -romaanille.

Kyseessä on varsinainen action-paketti, mutta se ei ole pelkästään dekkari, trilleri, vaan siinä on luettavissa monia tasoja. Muutos tekee hyvää.

Koneen katoaminen synnyttää spekulaatiota, onko kyseessä pommi, tekninen vika vai alas ampuminen? Matkustajaluettelosta selviää koneessa olleen esimerkiksi neljä Kärppä-pelaajaa, mutta myös venäläinen toisinajattelija.

Kolmen hengen retkikunta löytää kadonneen koneen, kuolleita ja myös eloonjääneitä. Tehtävänä on saada heidät Suomeen.

Ari Paulow luo intensiivisen lukuelämyksen. Hän yhdistää romaanissaan fiktion ja faktan. Romaani on kuin elokuva, täynnä lähizoomauksia merkkitavaroista, esineistä, henkilöhahmoista, paikoista ja maisemista. Kirjasta tulevat mieleen James Bond ja Jason Bourne -elokuvat sekä Agatha Christien klassikkodekkari Eikä yksikään pelastunut.

Turhankin tarkka kerronta häiritsee välillä, lukijalle ei jää pahemmin mahdollisuuksia omiin oivalluksiin. Onneksi Paulow malttaa keskittyä yhteen pääteemaan eikä lähde liian moneen suuntaan.

Paulow kirjoittaa tarkasti ja vyöryttäen. Juonenkuljetuksessa on roimaa toimintaa, huumorinkukkia sekä yllätyksiä yllätyksen perään, kuten kirjailijalta on lupa odottaa.

Romaani on tarina sisusta, rakkaudesta, isänmaallisuudesta, se on kertomus suvaitsemattomuudesta, petoksesta, valheista ja juonitteluista.

- Juha Vähäkangas, Kaleva


Musta mamba (WSOY/Johnny Kniga 2014)

Yksityisetsivä Hackman alkaa selvittää oululaisesta erityiskoulusta väkivallankäytön vuoksi erotetun opettajan tapausta.
Ja pian tehdään jo ensimmäinen murha.

Yksityisetsivä Jesse Hackmanilla on uusia tulevaisuuden suunnitelmia: myydä asuntonsa, lopettaa etsivätoimistonsa ja muuttaa sydämenvaltijattarensa Tuulia Kinnaksen kanssa Ranskaan.    
Kun oululaisen koulun erityisopettaja pyytää häneltä apua erottamisensa syiden selvittämiseksi, käynnistyy tapahtumien vyöry. Jesse Hackman joutuu hetkeksi siirtämään sivuun tulevaisuuden suunnitelmansa.    
Kempeleläisen Ari Paulowin kahdeksas Jesse Hackman -romaani Musta mamba liikkuu oululaisissa kaupunginosissa Karjasillalta Kaukovainiolle ja Kastelliin käsitellen erilaisia kipeitä ihmiskohtaloita. Paulowin rikosromaanissa todellisuus ja mielikuvitus liittyvät yhteen luoden karmaisevan, ajankohtaisen ja hätkähdyttävän lukukokemuksen. Se on samalla matka ihmismieleen, toimintaa toista ihmistä kohtaan. (…) 
Kun Jesse Hackman alkaa tutkia (koulun) johtokunnan jäsenten taustoja, alkaa selvitä outoja asioita. Samaan aikaan toisaalla janotaan kostoa, sillä Hackmanin toiminta ei miellytä kaikkia.   
Sitten koulun oppilas löydetään kuolleena. Nyt tutkimuksiin tulee uusi tavoite: löytää murhaaja. Pian löytyy toinenkin ruumis. Ja tutkimusten myötä paljastuu ikäviä perhesalaisuuksia. (…)   
Paulowin rikosromaanista ei puutu hurjaa dramatiikkaa eikä suoraviivaista toimintaa. Hän rakentaa kaiken taitavasti ja koukuttavasti.    
Päähenkilön karun ulkokuoren alta löytyvä herkkyys ja lempeys miellyttävät. Maailmaa katsotaan ja koetaan useamman henkilön näkökulmasta.  
Hengästyttävästä juonenkuljetuksesta tulee mieleen ruotsalaisen kirjailijan Camilla Läckbergin tyyli: tapahtumat vyöryvät, henkilögalleria on runsas ja nopeat leikkaukset kohtauksesta kolmanteen. (…)   Hänellä on intoa ja kykyä luoda ihon alle menevää toimintaa. (…) Ari Paulowin tavaramerkiksi muodostunut yllätyksellisyys saa uutta sisältöä. Rikosromaani on varsinainen action-paketti.
Juha Vähäkangas, Kaleva
Koulusta voimakeinojen takia irtisanottu opettaja Anttila pyytää yksityisetsivää tutkimaan irtisanomisen laillisuutta. Hackman ottaa toimeksiannon vastaan ja huomaa heti, että tapahtuman takaa löytyy muutakin kuin yksittäinen työsuhteen lopettaminen. Oululainen rosvokolmikko liittyy kuvioihin, samoin kurdimafia.

Juttua tutkiessaan Hackman törmää myös pedofiilirenkaaseen. Vauhdikkaat tapahtumat päättyvät tilanteeseen, jonka perusteella jatkoa on luvassa.

Paulow tuntee Oulun kuin omat taskunsa. Hän kuljettaa asiantuntevasti lukijaa kaupunginosasta toiseen ja tuo esiin paikalliset erityispiirteet. Myös henkilögalleria on uskottava.

Laitapuolen kulkijoiden taustat selvitetään perusteellisesti ja niistä löytyy selkeä syy kaidalta tieltä poikkeamiseen. Hackman on viimeisen päälle oikeidenmukainen mies, vaikka hänen tutkintamenetelmänsä eivät kaikilta osin laillisia olekaan. Suhde poliisiin, jonka toiminta jää sivurooliin, on pienistä erimielisyyksistä huolimatta kuitenkin hyvä.

Tapahtumat, joita tarkastellaan niin hyvien kuin pahojenkin poikien näkökulmasta, etenevät vauhdilla ja jännitys kohoaa loppua kohti. Mikä parasta, loogisuus ei häviä missään vaiheessa. Hurjasta menosta huolimatta lukija pysyy vaivattomasti kyydissä.

Tietynsuuntaiset yhteiskunnalliset kannanotot leimaavat tekstiä. Tietysti opettajan irtisanominen, pedofilia ja mafiaepäilyt on lainattu nykypäivän todellisuudesta, mutta niitten lomittaminen fiktioon sujuu mainiosti. Oikean ja väärän rajalinja on valettu betonista.

Ari Paulowin uutuus tarjoaa erinomaista viihdettä. Se antaa myös ajattelemisen aihetta niille, jotka uskovat lailliseen yhteiskuntaan ainoana oikeana vaihtoehtona.

Mauri Mäkynen, Salon Seudun Sanomat

 

 




Aavesaaren arvoitus (Otava, 2014)

Kempeleläinen nelikko, Samppa, Make, Anssi ja Elli, on hädin tuskin selvinnyt Surmankarin vangeissa koetusta Iijoen seikkailusta, kun se jo suuntaa Hailuotoon maalaamaan huviloita. Tarina alkaa samoin kuin ensimmäisessä osassa: nuoret saavat kesätyöpestin, taittavat matkan työpaikalle veneellä ja majoittuvat työmaalle urakan ajaksi.

Jo menomatkalla nuoret joutuvat oudon hyökkäyksen kohteeksi. Saarella he törmäävät filmiryhmään ja ystävystyvät ryhmän kuopuksen, Ellin ikäisen Nellin, kanssa. Pian nuoret ovat vastatusten kovan luokan rikollisten kanssa ja nelikosta tulee viisikko.

Ari Paulowin ensimmäinen nuortenromaani Surmankarin vangit (2012) on saanut itsenäisen jatko-osan. Aavesaaren arvoitus on tyrmäävän jännittävä ja täyttää edeltäjänsä jättämät odotukset.
Kun Surmankarin vangeissa juoni tiheni pikkuhiljaa kohti räjähtävää huippua, Aavesaaren arvoitus vie lukijaa huippukohdasta toiseen. Hyytäviä kohtauksia riittää.
Nuoret sankarit ovat täyteläisiä, persoonallisia ja kiinnostavia. Surmankarin vangeista tuttu lempeä ja isällinen kertoja on nyt hieman maltillisempi kuin ykkösosassa, mutta varjelee edelleen lukijaa. Syke ja verenpaine pysyvät aisoissa.  Ympäristö saa tarinassa tilaa piirtyä lukijan eteen. Muiden muassa elokuvasanasto, kummitustarinat, ripaus saaren historiaa ja maantiedettä, lintujen kuvaus ja lintujen päätyminen osaksi tarinan käänteitä tekevät tarinasta monitasoisen ja mehevän.
Mainitsemisen arvoisia ovat tarinan kirjallisuusviitteet. Enid Blytonin nuortenromaanisarjat ehkä löytävät näin tiensä uusien nuorten lukijoiden käsiin. Tarinasta löytyy myös hauskoja viitteitä Paulowin rikosromaaneihin.
Pia Ronkainen / Kaleva

Aavesaaren arvoitus on toinen Ari Paulowin nuorille suunnattu salapoliisiromaani. Sarjan toinen osa on yhtä hauska kuin sarjan ensimmäinen osakin. Kirjaan on saatu lisättyä runsaasti huumoria varsinkin nuorten välisiin keskusteluihin. Kirja on myös oikeasti jännittävä, eikä sitä siis ole turhaan omistettu loistaville lastenkirjailijoille, kuten Viisikon kirjoittaja Enid Blytonille sekä Pertsan ja Kilun tekijälle, Väinö Riikkilälle.Suosittelen kirjaa kaikille salapoliisiromaanien ystäville ja erityisesti kaikille veneilijöille. Kirja on loistavaa luettavaa, jos haaveilee venereissua kesäksi.

Tarmo Ylhävuori / Jiipeenetti.fi


Yläreunaan

Väärä nainen (WSOY/Johnny Kniga, 2013)

Presidenttiehdokkaiden väkivaltainen sieppaus keskellä Oulua hämmentää niin Valtioneuvostoa kuin poliisijohtoa. Ennenkuulumattoman röyhkeää rikosta tutkimaan perustetaan ylikomisario Matti Määtän johtama Ilves-ryhmä. Kun käy ilmi, että uhrien joukossa on myös räväköistä otteistaan tunnetun yksityisetsivä Jesse Hackmanin kihlattu, alkaa kaikkien aikojen ajojahti maalla, merellä ja ilmassa.

Seitsemäs Jesse Hackman -romaani pursuaa jännitystä, toimintaa ja iskevää huumoria aitoon Paulow-tyyliin. Se jättää kylmäksi vain sen sivuilla syntyvät vainajat.

Lyhyitä leimahduksia hämärässä

Kahdeksan ihmistä siepataan Oulun Stockmannin tavaratalon parkkihallista. Seitsemän heistä on presidenttiehdokkaita. He ovat yhteisellä vaalikiertueella Pohjois-Suomessa. Kahdeksas siepattu henkilö ei olekaan presidenttiehdokas, vaan sattumalta väärässä paikassa väärään aikaan. Hän on yksityisetsivä Jesse Hackmanin sydämenvaltaaja, avovaimo, Tuulia Kinnas.
Tästä sieppauksesta pyörähtää käyntiin valtakunnan kokoinen suuri operaatio. Mihin heidät viety? Miksi näin tapahtuu? Mikä on motiivi?  Kuka tai ketkä ovat osallistuneet sieppaukseen?
Näistä lähtökohdista käynnistyy kempeleläisen kirjailijan Ari Paulowin uusin rikosromaani.  Se on täynnä virtaviivaista, väkevää ja tehokasta toimintaa, ruudinkäryä ja sydänsurua. 

Tutkinta keskittyy Oulun oikeus- ja poliisitalolle. Jesse Hackmania ei kuitenkaan huolita tutkintaryhmään. Huoli ja pelko kehittävät adrenaliinia lähteä takaa-ajoon, kulkemaan omia reittejä löytääkseen Tuulia Kinnaksen. Avukseen hän saa ystävänsä, Oulun rikostorjuntayksikön komisarion Pavel J. Suorsan ja Virpiniemen merivartioaseman päällikön Markku Kohosen.
Sieppaajien tehokkuus ja organisaation laajuus yllättävät. Yhteinen aate yhdistää, he muodostavat Liikkuvan Palvelukomennuskunnan, LPK. Ketkä siihen kuuluvat?  Vastaus kysymykseen tuottaa suuria yllätyksiä. Myös sieppaajat kokevat yllätyksiä.

Oulussa tutkinta edistyy pienin askelin, hitaasti ja varmasti palapeli valmistuu. Tapahtumat leviävät Oulusta Kemiin ja Perämerelle, Inkoosta Helsinkiin, aina ulkomaita myöten Afganistaniin asti.
Jesse Hackmanin paluu on suuri ilo lukijoille. Häntä kuvaavat sanat tiukka ja peräänantamaton, tehokas ja uskalias. Ari Paulow vyöryttää paljon tapahtumia lyhyessä ajassa. Juonenkuljetuksessa hypätään paikasta ja henkilöhahmosta toiseen.Henkilögalleria on huimaava, jopa tainnuttava.
Romaanissa on havaittavissa vaikutteita hänen edellistä romaaneistaan (Khilafa! Valtakunta ja Surmankarin vangit). Tapansa mukaan hänellä on tarinassa yllätyksiä ja pysähdyksiä. Tarinaan uppoutuu, se nostaa hikeä otsalle, nostaa verenpainetta ja vie yöunet.
Romaani on herkkua dekkarinälkäisille. Jesse Hackmanin elämänmuutos, ikääntyminen ja seestyminen tekevät sankarista realistisemman, tutumman. Ari Paulow onnistuu pitämään vyörytyksen aisoissa ja luomaan henkeäsalpaavan luku- ja tunnekokemuksen.
Juha Vähäkangas, Kaleva

Yläreunaan


Brysselin Esso (rikosnovelliantologia, Myllylahti, 2012)

Syksy 2011:
Suomalaisten rikoskirjailijoiden esiintymismatka Luxembourgiin ja Belgiaan. Sattuman sanelema pysähdys Brysselin ulosmenotien Essolla synnytti idean.

Syksy 2012:
Uusi rikosnovellikokoelma.
Viisi kirjailijaa, kymmenen tarinaa, 360 sivua tiukkaa toimintaa, hirtehisen hauskaa jännitystä ja terävää sanailua.

Brysselin Esso on kymmenen novellin mittainen, EU:n pääkaupungin innoittama matka rikosten maailmaan. Ohjaimissa tunnetut murhanikkarit Ari Paulow (Oulu), Max Manner (Luxembourg), Susanna Yliluoma (Kangasala), Rake Tähtinen (Uusikaupunki) ja Tero Somppi (Helsinki).

 

Yläreunaan


Surmankarin vangit (Otava, 2012)

Surmankarin vangit on nuortenjännäri kempeleläisten kaverusten seikkailuista Kempeleessä, Perämeren vesillä ja Iijoen suistossa. Tarina tempaa mukaansa niin pojat kuin tytötkin.

Kesäloman alkaessa 14-vuotiaat luokkatoverit Anssi, Marko ja Samppa sekä Anssin 11-vuotias pikkusisko Elli lähtevät maalaamaan Markon yksinhuoltajaäidin suvun omistamaa huvilaa Iin Tangonsaareen. Markon Englannissa asuvan tiedemies-isän pitäisi olla heitä vastassa, mutta perillä käy ilmi, että hän kadonnut salaperäisellä tavalla. Kun Iijoen suiston saarilla ja vesillä tapahtuu muutakin merkillistä, ystävykset päättävät ottaa selvää, mistä on kysymys. Siitä käynnistyy huikean jännittävä seikkailu, jonka aikana toverusten rohkeus, nokkeluus ja kunto punnitaan monta kertaa.

Ari Paulowin ensimmäinen nuortenromaani Surmankarin vangit on perinteinen seikkailutarina ja kunnianosoitus Enid Blytonin Viisikko-sarjalle, johon tarinassa myös viitataan.  
Alkuasetelmassa kempeleläiset kaverukset Samppa, Make, Anssi ja Elli saavat kesätyöpestin Maken äidiltä, jonka suvun kesänviettopaikan Kuuselan remontointiin heidän on määrä osallistua. Kesäpaikka sijaitsee Iijoen suistossa ja matkan sinne nuoret taittavat moottoriveneellä, ruorissa on kokenut ja rauhallinen merenkävijä Samppa. Menomatkalla myrsky yllättää heidät ja matka katkeaa Kiilasaareen. Siellä outo tapahtumasarja saa alkunsa ja jatkoa on luvassa Kuuselassa, kun paikalla ei odotetusti olekaan Maken isä, vaan ainoastaan kirvesmies Janne Mankila.  
Pian nuoret kuulevat alueella liikkuneista varkaista. Varkauksien ympärille rakentuvat mysteerit ovat osa suurempaa kokonaisuutta, jonka ratkaisemisessa nuoret yhdistävät osaamisensa ja voimansa.  
Juoni rakentuu kuin varkain. Tunnelma tihenee pikkuhiljaa ja sinne tänne näennäisen huolimattomasti ripotellut johtolangat herättävät myöhemmin oivalluksia. Huippukohdassa tarina räjähtää trillerimäisiin kohtauksiin.    
Ne seikat jotka kirjan alussa huvittavat ja hieman ärsyttävät, osoittautuvat karmivien huippuhetkien lähentyessä varsin turvallisiksi ja tarpeellisiksi: kertojaa ei ole häivytetty, niinpä syntyy vaikutelma hahmosta, joka kertoo tarinaa etäisen matkan päästä tehden väliin isällisiä huomioita henkilöhahmoista.  
Erityisesti pidän Janne Mankilan hahmosta. Ristiriitaisen kirvesmiehen ja hänen historiansa kuvauksessa tyypillisen hyvän ja pahan vastakkainasettelun sijaan tavoitellaan sävyjä, joissa on ymmärryksen ja empatian ituja.  
Dialogissa on runsaasti puhekielestä tuttuja täytesanoja ja päätteitä. Niitä olisi kannattanut hieman karsia luettavuuden helpottamiseksi. Maisemakuvat ihastuttavat ja pysähdyttävät: ”Taivaanrannasta nousseet violetinväriset pilvet olivat jo paljon lähempänä. Nyt niiden alareunasta roikkuva tuhkanharmaa sadeviitta ulottui merenpintaan saakka.” 
Pia Ronkainen, Kaleva

Oululainen Ari Paulow on laajentanut kirjallista reviiriään ja julkaissut ensimmäisen nuortenromaaninsa Surmakarin vangit. Kirjassa liikutaan Perämeren rannikolla, jonka saaristo tulee hyvin tutuksi tarinan edetessä.
Samppa, Make ja Anssi ovat 14-vuotiaita kaveruksia. Kesäloma on juuri alkanut ja todistukset saatu. Mitään ihmeellisiä kesäsuunnitelmia ei pojilla ole, ja siksi he yllättyvätkin, kun Maken äiti tekee heille ehdotuksen: lähtisivätkö pojat tuttuun kesäpaikkaan maalaustalkoisiin eikä ilmaiseksi, vaan rahaakin siitä tulisi ihan mukavasti. Mukaan on kuitenkin otettava Maken pikkusisko 11-vuotias Elli.
Ei muuta kuin menoksi, kun kotijoukotkin antavat luvan. Sampan isä antaa vielä moottoriveneen, jolla matka taittuisi nopeasti. Kun he saapuvat Kuuselaan, Maken äidin lapsuuskotiin, he huomaavat, että kaikki ei ole kohdallaan.
Missä on Maken tutkijaisä-Ed, hänenhän piti olla paikalla? Nuoret tekevät tutkimusretkiä ja kuulevat, että paikkakunnalla on liikkunut varkaita, jotka ovat vieneet kesäpaikoista kaikkea arvokasta. Voisiko varkailla olla yhteyttä Edin katoamiseen? Pian Samppa kavereineen huomaa, että heillä on vastassa rikollisliiga, joka ei ole kiinnostunut pikkutavaroista vaan jostakin aivan muusta.
Surmakarin vangit on seikkailukirja, jossa lukija pääsee seuraaman paitsi huikeaa venematkaa myrskyävällä merellä myös eräänlaista kissa- ja hiiri-leikkiä nuorten ja rikollisten välillä. Paulow kuvaa kirjassaan tarkasti Perämeren rannikon seutuja saarineen ja jokineen. Kirjassa on useita kiperiä ja vaarallisia tilanteita, josta porukka selviää nokkeluudella ja rohkeudella.
Pikkuisen uskallan epäillä, kuinka moni vanhempi antaisi lasten lähteä noinkin pitkälle venematkalle. Meri on armoton, sehän tiedetään.
Kirja lähtee reippaasti liikkeelle, mutta pienoinen väsähdys tapahtuu matkan varrella. Henkilökirjo on moninainen, ja vaikka jokainen poika on omanlaisensa, tosipaikan edessä kaikki ovat yhtä. Hyvänä lisänä on topakka Elli.
Surmankarin vangit on nykyajan seikkailutarina, jossa paikoin liikutaan uskottavuuden ja epäuskottavuuden välillä, mutta niinhän seikkailukirjoissa hyvin pitkälle on tapana.
Marja Welin, Etelä-Suomen Sanomat, Keskisuomalainen, Savon Sanomat

Yläreunaan


KHILAFA! VALTAKUNTA (WSOY/Johnny Kniga 2011)

Romaani oikeusvaltion raunioilta

Kulttuurien välinen sota on käyty ja länsi on hävinnyt. Lähes kaikki maailman kansat on liitetty osaksi mahtavaa taleban-tyylistä valtakuntaa, josta muslimiyhteisö käyttää nimeä Khilafa.
 
Suomessa jo neljännesvuosisadan ajan sorrettuna elänyt alkuperäisväestö kauhistuu, kun maata hallitseva emiiri määrää kuolemanrangaistuksen uhalla kaikki vääräuskoiset kääntymään  islaminuskoon kolmen kuukauden kuluessa.
Itsenäisen demokraattisen valtion puolesta taistelevalla vastarintaliikkeellä on viimeinen hetki toimia. On taisteltava tie läpi Kainuun jäisten korpien kohti Oulua, jotta päästäisiin Atlantin yli hakemaan apua uskonsotureiden ylivoimaisen armeijan lyömiseksi ja miehittäjän ajamiseksi pois maasta ja Euroopasta.
 
Khilafa! - Valtakunta on vaelluskertomuksen muotoon puettu vastarintaromaanin, rakkaustarinan ja poliittisen trillerin ainutkertainen yhdistelmä. Kaikessa vauhdikkuudessaan se on lohduttoman iskevä kuvaus toisen luokan kansalaisten elämästä teokraattisen muslimivaltion alamaisina. Siinä yhteiskunnassa vääräuskoisilla, uskonnottomilla ja naisilla ei ole juurikaan oikeuksia. Homojen, avionrikkojien ja islamista luopujien kuolemantuomio hirttämällä, ampumalla tai kivittämällä on yleisessä käytössä
 
Mutta Khilafa! ei ole pelkkä yhden mahdollisen tulevaisuuden kuvaus. Se haastaa lukijan kertomalla selkäpiitä karmivien faktojen tuella, kuinka romaanissa kuvattu maailma pantiin alkuun jo meidän aikanamme. 

 

KESÄKAUDEN 2011 KOHUROMAANIN ARVIOITA LEHDISTÄ:


 

Nähdä sateenkaaren värisiä unia...

”Jokaisen uskonnottoman ja  vääräuskoisen Suomen kansalaisen on kolmen kuukauden kuluessa tästä päivästä luovuttava uskostaan ja käännyttävä muslimiksi kuolemanrangaistuksen uhalla. Tämä koskee juutalaisia, pakanoita ja kristittyjä sekä niitä jotka uskovilta vaikuttaakseen puhuvat itsestään alaviitteina.” 

Ari Paulowin uusi romaani on hätkähdyttävä ja intensiivinen kuvaus tulevaisuuden Suomesta islamilaisena Emiraattikuntana.  Ankea, armoton ja suvaitsematon hallintavalta herättää kapinamieltä. Miten kurjimuksesta päästäisiin eroon ja millä keinon palattaisiin menneisyyden arvoihin?

Pieni Itsenäisen Suomen Puolesta - vastarintajärjestö pyrkii tekemään oman osansa vallitsevan yhteiskuntatilan  horjuttamiseksi , viimeisin uhkakuva  Khilafan  toteutumiseksi synnyttää  idean lähteä Amerikkaan hakemaan apua ja tukea vallankaappaukselle. Pieni ja tehokas vastarintaryhmä toteuttaa suunnitelmaansa tehokkaasti matkalla kohti päämäärää,  Oulua ja Alpo-laivaa. Matka taittuu Paltamosta Vaalaan, Utajärvelle, Muhokselle ja lopuksi Ouluun. Matka on vaarallinen, mutta ryhmä onnistuu vaikeuttamaan Emiraattikunnan poliisien työtä monin tavoin. Menneisyys ja perimätieto herättävät intoa ja halua muutoksentekoon, miten asiat olivatkaan ennen islamin tuloa, mitä demokratia, hyvinvointi ja oikeusvaltio tarkoittivatkaan. Yhteiskunta on taantunut rajusti, säännöt mitä saa, halal , ja mitä ei saa tehdä, harar, värittävät elämää rankasti. He haluavat muutosta ,  toisaalta herää epäilyksiä, onko kaikilla sama tavoite, päästäänkö koskaan vapaaseen Amerikkaan, onko kaikki niin hyvin kuin luullaan ja uskotellaan. Oulussa odottaa Alpo-laiva. Tie vie Amerikkaan, mutta millä hinnalla, saadaanko apua Suomen asiaan.

Ari Paulowin romaani on kolkko, ravisteleva ja sykähdyttävä lukukokemus. Siirtyminen dekkarimaailmasta uuteen maailmaan on onnistunut hyvin, terhakkaasti  ja erinomaisesti. Romaani pitää pihdeissään,  visiosta ei anneta tuumaakaan periksi, se herättää paljon ajattelunaihetta ja keskustelusisältöä. Pahaenteisyys ja yllätyksellisyys, sisu ja usko parempaan huomiseen, tiukkuus ja asiallisuus pitävät juonenkuljetusta ja lukuinnostusta yllä. Tämä kirja ei ole iloinen ja rattoisa kesäpäivän lukuhetki.  Erinomaisen tehokkaasti , tiukan asiallisesti ja piinaavan jännittävästi kerrottu tarina jättää jäljen tajuntaan.


- Juha Vähäkangas, Rauhan Tervehdys

 

Khilafa! Valtakunta

"Kempeleläinen dekkarikirjailija Ari Paulow on muutaman salapoliisiromaanin jälkeen kirjoittanut järisyttävän ja vauhdikkaan romaanin tulevaisuudesta, jossa islam on valloittanut valtion toisensa jälkeen ja hallitsee suvereenisti koko läntistä maailmaa.

Nimiösivun alaotsake "Romaani oikeusvaltion raunioilta" kertoo ytimekkäästi kirjan sisällön: Suomi on joutunut islamin täydelliseen hallintaan ja siihenastinen "lintukotomme" on raunioitunut hirmuisen tyrannian kouriin.

Kirja alkaa nykypäivästä, jossa päätoimittaja Talvipalo parantelee murhayrityksessä saamaansa puukonhaavaa ja katselee televisiosta dokumenttia Yhdysvaltojen väärinkäytöksistä Afganistanin sodassa.

Sittenpä loikataankin kymmeniä vuosia eteenpäin sukupolvien vaihduttua, ja Talvipalonkin jälkeläisten eläessä islamin ankarien ja epäinhimillistenkin lakien kahleissa. Kuriositeettina voisi mainita, että rahayksikkömmekin on nimeltään bin Laden.

Romaanin päähenkilö on Iisakki Abraham Tammisto, peitenimeltään Lalli. Mies on melkoinen arvoitus. Hän on Suomen vastarintaliikkeen Itäisen Prikaatin majuri ja komentaja. Isänmaallinen sotasankariko vai valheellinen "myyrä"? Se selviää vasta romaanin viimeisillä sivuilla, joilla iskeekin lukijan otsaan melkoinen määrä ravisuttavia yllätyksiä.

Muita kiinnostavia henkilöhahmoja ovat kaunis Aino, häneen rakastuva päätoimittaja Aaro Talvipalon jälkeläinen Paavo Johannes Talvipalo ja viestiasiantuntija Jaakko Ilari Holmajoki, kaikki islamia vastaan taistelevia sissejä.

Kirjan parasta antia ovat vanhan Alpo-hinaajan pakomatka yli Atlantin ja perilletulon ällistyttävät tapahtumat, jotka ovat varsinaista mielikuvituksen ilotulitusta.

Ari Paulow on eräässä haastattelussa sanonut pelkäävänsä islamilaisten suhtautumista romaaninsa sisältöön eikä suotta, sillä niin elävästi hän on kirjoittanut islamin hirmuvallasta aina kidutuksia ja kuoliaaksi kivittämisiä myöten."

 

- Pertti Ehrnrooth, Keskisuomalainen, Savon Sanomat


 

Metsien miehet kohtaavat jihadin sotilaat

Sodasta, vakoilusta ja agenttipirueteista intoileva jännäriviihde on aika munatonta äijätoimintaa. Kirjailijat eivät ota kantaa. (...)

Ari Paulowilla ei ole samaa ongelmaa. Hänen tulevaisuusjännärinsä on vanhaa jermumeininkiä jäljittävä antiutooppinen uhkakuva Suomesta, josta on tullut sharian mukaan elävä islamilainen emiraatti. Kaikki mahdolliset vapauden merkit televisiosta naisten nauruun on kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty.

Paulow kertoo vanhan sotaseikkailuromaanin hengessä ”satakunta vuotta Kekkosen kuoleman jälkeen” voimassa olevasta maailmasta, jossa uskonsota on päättymässä maailmanlaajuiseen ummaan. Helsinki oli viimeinen länsimainen pääkaupunki, joka sortui.

Tarinaa liikuttaa Kiven ja Linnan kirjoista koodinimensä ottaneiden vastarintamiesten yritys lähteä valtameren taakse hakemaan apua amerikkalaisilta, vaikka tarkkaa tietoa Yhdysvaltain tilasta ei ole. Päähahmon nimi on tietysti Lalli – kunnianosoituksena vieraita uskonnollisia vaikutteita torjuneelle talonpoikaissankarille.

Paulowin teksti on erähenkistä ja miehekästä toimintakuljetusta, joka sopivin väliajoin pysähtyy julistamaan, miksi islam on niin vaarallinen. Länsimaiden alistuminen omalle sivistyspiirilleen vihamielisen kulttuuriin alistumista johtivat hyödyllisten idioottien laumat, joilla on huono omatunto lännen kolonialistisen perinnön vuoksi ja ihanteena monikulttuurisuus.(...)

Kirja varoittaa markkinatalouden arvottomuuteen eksynyttä liberaalia demokratiaa. Kasvavan islamilaisen väestön joukosta saattaa nousta sellainen arvoihin sitoutuva vaihtoehto, joka johtaa totalitarismiin.

Suomen vapauden liekkiä pitää yllä ISP-vastarintajoukko (Itsenäisen Suomen Puolesta). Jokainen voi tykönään miettiä, onko sillä vastineita nykyajassa ja todellisuudessa.

Paulowin tapa miinoittaa uskonnollis-yhteiskunnallinen postapokalyptinen trilleri ideologisilla julistuksilla ei ole ihan törppö ratkaisu. Kirjoittaja tahtoo olla viihteentekijänäkin viestintuoja. Eri mieltä on helppo olla, mutta pointti onkin se, että tämän kirjan kanssa voi tosissaan väitellä. (...)

Kari Salminen, Turun Sanomat


 

Sopiiko turbaani suomalaisille

Ari Paulow kirjoitti hyytävän romaanin islamilaisesta Suomesta

(...)

Kempeleläinen Ari Paulow tarttuu käy kiinni isoon aiheeseen, kuten kunnon kirjailijan pitääkin. Kaunokirjailun sijasta hän on ryhtynyt yhteiskunnan ravistelijaksi uudessa maailmantilanteessa. Kirjallisuus on taas tärkeää. (...)

Paulow ei pilkkaa jumalia vaan analysoi hyvin islamin levittäytymisen strategiaa. Häntä vastassa on väkivaltainen uskonto keskiajalta, sen jyrkkä wahhabilainen muoto.(...)

Teemallaan Paulow sivuaa professori Timo Vihavaisen kirjaa Länsimaiden tuho, jossa tämä varoittaa muslimien maahantulosta ja lisääntymisestä naiivin lännen kustannuksella. (...) Paulowin romaanissa laaja maahanmuutto 2000-luvun alussa merkitsi kolmatta maailmansotaa, mitä ei ajoissa tajuttu. (...)

Paulow on tutkinut tarkasti aatehistoriaa ja islamia. Hän kuvaa rosoisesti ja hyytävästi, miten taleban-Suomi toimii arjessa, ja tästä kontrastista syntyy rakenne. Kirja on varoitus, ja myös sananvapauden voitto. (...)

- Johan Lahdenperä, Kaleva

Islamilainen Suomi

Vuoden 2008 jouluaattona kuoli merkittävä yhdysvaltalainen politiikan tutkija Samuel P. Huntington. Lyndon B. Johnsonin ja Jimmy Carterin poliittisena neuvonantajana toiminut Huntington väitti, että tulevaisuuden selkkausten taustalla on erilaisten kulttuuripiirien yhteentörmäys. Usein vastakkain ovat länsimainen ja islamilainen kulttuuri.

Kempeleläinen dekkarikirjailija Ari Paulow näyttää Huntingtoninsa lukeneen. Hän kuvaa uusimmassa romaanissaan Khilafa! tulevaisuuden Suomea, josta on tullut islamilainen emiraatti. Kulttuurien välinen sota on päättynyt islamistien voittoon. (...)

Oikeusvaltio on lakannut olemasta, ja shari’a-laki on korvannut entiset käytännöt. Kirjassa annetaan varsin synkkä kuva Khilafa-nimisestä islamilaisesta valtakunnasta. Paulow ei suostu näkemään yhtään valoa tunnelin päässä, ellei sellaiseksi halua tulkita suomalaisten sitkeää vastarintaa. (...)

Mieleen tulee turkulaisen Reijo Mäen pari scifi-kokeilua. Mikäli pitää niistä, tämäkin kirja miellyttää.

Erkki Widenius, Lapin Kansa


Yläreunaan


Rikosromaanit 

Hackman-dekkareissa liikutaan kaupungin tummissa varjoissa, raskaiden rikosten, synkkien salaisuuksien, iskevän toiminnan, hirtehisen huumorin ja tiukan sanailun parissa. Ei heikkohermoisille eikä huumorintajuttomille!


Itämaista rakkautta (Like 2009)

Kaksi venäjää puhuvaa miestä ryöstää thaibordellin Oulussa, mutta ilmeisistä syistä poliisin puoleen ei voi kääntyä.

Paikkaa emännöivä thaineito pyytää Jesse Hackmania tutkimaan tapausta, mutta vakiintuneessa parisuhteessa elävä lupakyttä aavistaa taustalla piilevän järjestäytynyttä rikollisuutta ja torjuu toimeksiannon selvin sanoin

Kun tutkintapyynnön tehnyt nainen katoaa jäljettömiin ja hänen työtoverinsa kääntyvät Hackmanin puoleen, ei etsivä enää voi kieltäytyä vaan ottaa riskialttiin tehtävän vastaan.

Pian käy ilmi että kaikilla juttuun sekaantuneilla on enemmän tai vähemmän salattavaa, eikä väkivaltaisilta yhteenotoilta vältytä. Niinpä sekä Jesse Hackmanin että hänen avovaimonsa ja apureidensa henki on löysässä rikollisjoukkojen käydessä armotonta kamppailua pimeiden markkinoiden herruudesta.

 

 ARVIOITA LEHDISTÄ:


"Aiempaa tiiviimpi kirjoitustyyli saa tarinan hyrskyttämään kilpaa lupakytän Mondeon moottorin tahtiin."

"Kaupunkikuva on Paulowin dekkareissa tarkka ja paikan tuntu vahva. Sinne tänne siroteltu murre ja tuoreet, ainutkertaiset kielikuvat virkistävät."

"Nykydekkarin mammuttimarkkinoilla Itämaista rakkautta on tiivis, onnistunut toimintapläjäys."

– Jaakko Puolimatka, Kaleva


"Ari Paulowin kuudes kirja oululaisesta yksityisetsivästä Jesse Hackmanista on tiivis ja ehjä kokonaisuus, jossa Oulua mennää ristiin rastiin."
 
"Kadut vain vilahtelevat silmissä, kun jännitys nousee ja juoni tihenee. Turboahdettu tapahtumienkulku hengästyttää, tutkinnan nopea edistyminen ilahduttaa ja päähenkilön peräänantamattomuus vakuuttaa."
 
"Tiivis kerronta, juonenkuljettelu ja henkilögalleria ovat onnistuneita. Ari Paulowin luomalle sankarihahmolle ei suomalaisessa rikos- ja dekkarimaailmassa löydy moniakaan sukulaissieluja.  Aihe ei jätä ketään kylmäksi."
 
- Juha Vähäkangas, Rauhan Tervehdys
 
 
   

Yläreunaan


Viimeinen vartiomies (Like 2008)

Viimeinen vartiomies on yksityisetsivä Jesse Hackmanin tutkimuksista kertovan sarjan viides romaani. Tällä kertaa sanavalmis ja kovaotteinen oululaiskyttä saa henkilösuojelutoimeksiannon superrikkaalta yritysjohtajalta, jonka henkeä on uhattu. Mutta onko noiden tappouhkausten takana juutalaisia vihaava uusnatsijengi, osakekaupoissa pettynyt sijoittaja vai rikollisia murhaava salaperäinen Konsuli?

Ennen lopullista välienselvittelyä Hackmania piirittävät niin kovaotteiset rikolliset ja kohtalokkaat kaunottaret kuin alati laajeneva petosten ja valheiden verkko. Sängyssä, satamassa ja viskinhuuruisilla baaritiskeillä armo on tuntematon käsite.

Ei heikkohermoisille!

  

 ARVIOITA LEHDISTÄ:


Paulow on kirjoittanut yhden vuoden parhaimmista suomalaisista rikosromaaneista.

- Jukka Lyytinen, Seura


Jesse Hackman -kirjat edustavat suomalaisen dekkarikirjallisuuden huippua

– Jouni Virtamo, ProBody

 

 Katu-uskottavaa toimintaa. Viides Hackman on sarjan parhaimpia.

– Jaakko Puolimatka, Kaleva


   
 
   

Yläreunaan


Kahden tulen välissä (Like 2007)

Oulun riuskaotteinen lupakyttä Jesse Hackman ei kaihda keinoja setviessään häikäilemättömien rikollisten toimia. Tällä kertaa hän joutuu leikkimään tulella, kun poliisi ja vakuutustarkastaja eivät saa outoa tuhopolttojen sarjaa selvitettyä. Polttaako periksiantamaton etsivä näppinsä lopullisesti?

Tarjolla on neljäs kattaus tihenevää jännitystä, yllättäviä käänteitä, seksiä ja raakaa väkivaltaa Paulowin tapaan. Paketin niittaa tiukka sanailu, joka iskee kuin nyrkkirauta ohimoon. Herkkähipiäiset kaunosielut älkööt vaivautuko!

 

 ARVIOITA LEHDISTÄ:


Äijäenergiaa pursuava pulp-jännäri on moniulotteisuudessaan ehdottomasti yksi tämän vuoden puhuttelevimpia dekkareita.

- Minna Laukka, Ilta-Sanomat


Paulow kirjoittaa vetävästi ja tarina etenee kuin juna vanhoina hyvinä aikoina. Kahden tulen välissä on lajityypissään omintakeinen ja harvinaisen sujuvalla kynällä kirjoitettu.

– Tapio Nevala, Lapin Kansa

 

Ari Paulow punoo taitavasti useita juonia sisältävä tarinan.

- Sirkku Nyström, Ruumiin kulttuuri


Toimintaa Oulun mitalla. Kirjan veret seisauttava loppu takaa sen, että kuulemme Hackmanista jatkossakin

– Antti Nisula, Savon Sanomat

 
 
 

Yläreunaan


Päästä meidät pahasta (Like 2006, Like-pokkkari 2009)

Tämä kirja valittiin Aamulehden nettiäänestyksessä kaikkien aikojen parhaaksi kotimaiseksi dekkariksi kesällä 2011!

 Oulun seudulla asuvan monimiljonäärin tytär on siepattu autostaan. Hänet uhataan tappaa, ellei 250 000 euron lunnaita toimiteta määräaikaan mennessä. Myös poliisin puuttuminen asiaan tietää perijättärelle varmaa kuolemaa.

Epätoivoinen isä palkkaa yksityisetsivä Jesse Hackmanin tutkimaan tapausta. Hackman vainuaa vaaran, mutta ottaa arkaluontoisen toimeksiannon vastaan. Pian hän huomaa astuneensa kansainvälisen rikosliigan varpaille, eikä hänen henkensä ole enää edes 9-millisen lyijyluodin arvoinen. Kovin vastus saattaa kuitenkin olla kaapatun naisen eksoottisen kaunis sisko, jonka tavoitteena on siepata Hackmanin sielu ja ruumis.

Paulowin kolmas tuleminen on tylyä tavaraa. Nyrkit puhuvat, huuli lentää ja aseet laulavat tässä kovaksikeitetyssä tarinassa, jossa Jesse jahtaa konnia maalla, merellä ja ilmassa – kuvia kumartamatta ja anteeksi pyytämättä.

  

 ARVIOITA LEHDISTÄ:


Pulp-jännäri parhaimmillaan.

Oululaislupakyttä Jesse Hackmanin tarina jatkuu entiseen malliin. Nainen katoaa, toiset naiset pettävät ja etniset ravintoloitsijat ja venäläiset pyörittävät kaupungin alamaailmaa. (...)

Ari Paulow käyttää yksityisetsivätarinan perinteisiä kliseitä, mutta myös irvailee niille. (...)

Tarinan tahti on kovaksikeitetyin Paulowin tähänastisista dekkareista. (...)

Vaikka paha poliisi puuttuu, ei meikäläisissä oloissa paljon lähemmäksi esikuvia pääse.

Jesse Hackmanin terävä kieli laulaa hankalissa paikoissa ja kielikuvat singahtelevat. Kun "mies tipahtaa maahan kuin sateenpieksämä lehmänpaska", ollaan tyylin ytimessä vähän Raymond Chandleria maanläheisemmin.

Kielikuvitus harventuu menon kovetessa; puujalkavitsejä, väkivaltaa ja ronskiutta tulee tilalle.

Paulow kirjoittaa aikaisempaa enemmän kioski- tai pulp-tyylissä, jossa survotaan nyrkeillä sen kun keritään. Sujuvan toiminnan kruunaa romanttinen juoni. (...)

Paulow kirjaa Oulua kansien väliin nakkikioskin ja taksitolpan tarkkuudella. Vaikka lajityyppiä on vara parodioida, esitetään paikat ja osa sivuhenkilöistä todellisina. Letkautuksia satelee paikallislehdistä, rikkaan ja vähemmän rikkaan väen pursiseuroista ja arkkitehtuurista. (...)

Nyrkkien ja luotien viuhunassa on kyllin, kun taitaa vauhdikkaan kirjoittamisen kuten Paulow.

– Jaakko Puolimatka, Kaleva


Paulowin tarinat ovat vauhdikkaita ja toiminnallisia. Moni lajin ystävä ilahtuu tästäkin tarinasta.

– Marja Aaltio, Aamulehti

 
 
 

Yläreunaan


Kuolonkeinu (Like 2006, Like-pokkkari 2009)

Piinkova oululainen yksityisetsivä Jesse Hackman palaa uusissa tehtävissä. Tällä kertaa viskiin ja naisiin menevä dekkari saa omituisen toimeksiannon erityiskoulun opettajan epäillessä olevansa moninkertainen murhaaja. Tutkimusten edetessä miehen piinaavat mielikuvat johdattavat Hackmanin vielä suuremman ja vaarallisemman kuvion jäljille, jonka lonkerot ulottuvat aina ulkomaille asti. Niiden taustalta paljastuu maailmanlaajuinen kamppailu vallasta ja ihmisten sieluista.

Nasevan sanailun ja Austin Mailerin soundtrack-musiikin saattelema tarina ryskyy eteenpäin kuin raiteiltaan syöksynyt pikajuna. Lopussa rysähtää ja kunnolla.

 

 ARVIOITA LEHDISTÄ:


Ari Paulowilla on näpeissään kirjailijalle tärkeä ominaisuus: hänen tekstissään on imua.

- Esa Karell, Ruumiin kulttuuri


Tiiviin juonen vuoksi Paulow ei ainoastaan haasta Reijo Mäkeä vaan ohittaa viime vuosien Vares-dekkarit ainakin yhden Mondeon mitalla.

– Saara Kesävuori, Aamulehti

 

Loppukohtaus lähenee trilleriä. Homma toimii ja Paulowin loistelias toiminnankuvaus pääsee oikeuksiinsa. Oululaisdekkarissa kaupungin tuntu on vahva.

- Jaakko Puolimatka, Kaleva


Paulowia ei ainakaan voi moittia kielen värittömyydestä. Omasssa lajissaan maniota pulp-viihdettä.

– Antti Nisula, Savon Sanomat

 
 
   

Yläreunaan


Viidakkojuoksu (Like 2004, Like-pokkari 2006)

Amerikansuomalainen yksityiskyttä Jesse Hackman palaa entiseen kotimaahansa jouduttuaan hankaluuksiin New York Cityn gangstereiden kanssa.  Pienillä säästöillään hän ostaa ravintolan Oulusta ja perustaa yritysvarkauksiin keskittyneen etsivätoimiston. Pian hän kuitenkin joutuu jälleen kohtaamaan kovapintaisia rikollisia nuorelta naiselta tulleen toimeksiannon vetäessä hänet petosten ja piittaamattoman väkivallan syövereihin.

Ari Paulow on kirjoittanut iskevän pulp fiction -tyylisen jännärin, jollaista on Suomessa pitkään kaivattu. Tässä esikoisdekkarissa pahat ovat pahoja, eivätkä hyvätkään ole puhtoisia.

 

 ARVIOITA LEHDISTÄ:


"Paulow kiihdyttää tarinansa sellaiseen vauhtiin, että Schumacherillakin olisi vaikeuksia pysyä peesissä. (...) Paulow onnistuu hämmästyttämään lukijan vielä perinteisellä vihoviimeisellä yllätyksellä."

– Marja Aaltio, Aamulehti

"Kovaksikeitettyjä kielikuvia ja vertauksia viljellään alussa harvanlaisesti, mutta sitten vauhti kiihtyy. Nopeaa toimintaa kirjoittaneelta Paulowilta lopun yllättävät käänteet tulevat kuin itsestään."

– Jaakko Puolimatka, Kaleva

"Tässäpä uroskirja puhtaimmillaan... Kummallista kyllä, kirja on kaikesta huolimatta varsin viihdyttävä."

– Brita Passi, Iltalehti

"Suomalaiseksi harvinaisen iskevä pulp-jännäri, jossa ruuti palaa, nyrkki laulaa ja kaikki naiset ovat kurvipommeja. Typerää, sanovat kaunosielut. Hauskaa, sanon minä."

– Kai Hirvasnoro, Kansan Uutiset

"Tarinan kuljetus ja leukaileva tyyli ovat tuttuja Cottoneista."

– Pertti Avola, Helsingin Sanomat


 

 
 

Yläreunaan