Surmankarin vangit (Otava, 2012)
Surmankarin vangit on nuortenjännäri kempeleläisten kaverusten seikkailuista Kempeleessä, Perämeren vesillä ja Iijoen suistossa. Tarina tempaa mukaansa niin pojat kuin tytötkin.
Kesäloman alkaessa 14-vuotiaat luokkatoverit Anssi, Marko ja Samppa sekä Anssin 11-vuotias pikkusisko Elli lähtevät maalaamaan Markon yksinhuoltajaäidin suvun omistamaa huvilaa Iin Tangonsaareen. Markon Englannissa asuvan tiedemies-isän pitäisi olla heitä vastassa, mutta perillä käy ilmi, että hän kadonnut salaperäisellä tavalla. Kun Iijoen suiston saarilla ja vesillä tapahtuu muutakin merkillistä, ystävykset päättävät ottaa selvää, mistä on kysymys. Siitä käynnistyy huikean jännittävä seikkailu, jonka aikana toverusten rohkeus, nokkeluus ja kunto punnitaan monta kertaa.
|
 |
KHILAFA! VALTAKUNTA (WSOY/Johnny Kniga 2011)
Romaani oikeusvaltion raunioilta
Kulttuurien välinen sota on käyty ja länsi on hävinnyt. Lähes kaikki maailman kansat on liitetty osaksi mahtavaa taleban-tyylistä valtakuntaa, josta muslimiyhteisö käyttää nimeä Khilafa. Suomessa jo neljännesvuosisadan ajan sorrettuna elänyt alkuperäisväestö kauhistuu, kun maata hallitseva emiiri määrää kuolemanrangaistuksen uhalla kaikki vääräuskoiset kääntymään islaminuskoon kolmen kuukauden kuluessa. Itsenäisen demokraattisen valtion puolesta taistelevalla vastarintaliikkeellä on viimeinen hetki toimia. On taisteltava tie läpi Kainuun jäisten korpien kohti Oulua, jotta päästäisiin Atlantin yli hakemaan apua uskonsotureiden ylivoimaisen armeijan lyömiseksi ja miehittäjän ajamiseksi pois maasta ja Euroopasta. Khilafa! - Valtakunta on vaelluskertomuksen muotoon puettu vastarintaromaanin, rakkaustarinan ja poliittisen trillerin ainutkertainen yhdistelmä. Kaikessa vauhdikkuudessaan se on lohduttoman iskevä kuvaus toisen luokan kansalaisten elämästä teokraattisen muslimivaltion alamaisina. Siinä yhteiskunnassa vääräuskoisilla, uskonnottomilla ja naisilla ei ole juurikaan oikeuksia. Homojen, avionrikkojien ja islamista luopujien kuolemantuomio hirttämällä, ampumalla tai kivittämällä on yleisessä käytössä Mutta Khilafa! ei ole pelkkä yhden mahdollisen tulevaisuuden kuvaus. Se haastaa lukijan kertomalla selkäpiitä karmivien faktojen tuella, kuinka romaanissa kuvattu maailma pantiin alkuun jo meidän aikanamme.
|
 |
KESÄKAUDEN 2011 KOHUROMAANIN ARVIOITA LEHDISTÄ:
|
|
Nähdä sateenkaaren värisiä unia...
”Jokaisen uskonnottoman ja vääräuskoisen Suomen kansalaisen on kolmen kuukauden kuluessa tästä päivästä luovuttava uskostaan ja käännyttävä muslimiksi kuolemanrangaistuksen uhalla. Tämä koskee juutalaisia, pakanoita ja kristittyjä sekä niitä jotka uskovilta vaikuttaakseen puhuvat itsestään alaviitteina.”
Ari Paulowin uusi romaani on hätkähdyttävä ja intensiivinen kuvaus tulevaisuuden Suomesta islamilaisena Emiraattikuntana. Ankea, armoton ja suvaitsematon hallintavalta herättää kapinamieltä. Miten kurjimuksesta päästäisiin eroon ja millä keinon palattaisiin menneisyyden arvoihin?
Pieni Itsenäisen Suomen Puolesta - vastarintajärjestö pyrkii tekemään oman osansa vallitsevan yhteiskuntatilan horjuttamiseksi , viimeisin uhkakuva Khilafan toteutumiseksi synnyttää idean lähteä Amerikkaan hakemaan apua ja tukea vallankaappaukselle. Pieni ja tehokas vastarintaryhmä toteuttaa suunnitelmaansa tehokkaasti matkalla kohti päämäärää, Oulua ja Alpo-laivaa. Matka taittuu Paltamosta Vaalaan, Utajärvelle, Muhokselle ja lopuksi Ouluun. Matka on vaarallinen, mutta ryhmä onnistuu vaikeuttamaan Emiraattikunnan poliisien työtä monin tavoin. Menneisyys ja perimätieto herättävät intoa ja halua muutoksentekoon, miten asiat olivatkaan ennen islamin tuloa, mitä demokratia, hyvinvointi ja oikeusvaltio tarkoittivatkaan. Yhteiskunta on taantunut rajusti, säännöt mitä saa, halal , ja mitä ei saa tehdä, harar, värittävät elämää rankasti. He haluavat muutosta , toisaalta herää epäilyksiä, onko kaikilla sama tavoite, päästäänkö koskaan vapaaseen Amerikkaan, onko kaikki niin hyvin kuin luullaan ja uskotellaan. Oulussa odottaa Alpo-laiva. Tie vie Amerikkaan, mutta millä hinnalla, saadaanko apua Suomen asiaan.
Ari Paulowin romaani on kolkko, ravisteleva ja sykähdyttävä lukukokemus. Siirtyminen dekkarimaailmasta uuteen maailmaan on onnistunut hyvin, terhakkaasti ja erinomaisesti. Romaani pitää pihdeissään, visiosta ei anneta tuumaakaan periksi, se herättää paljon ajattelunaihetta ja keskustelusisältöä. Pahaenteisyys ja yllätyksellisyys, sisu ja usko parempaan huomiseen, tiukkuus ja asiallisuus pitävät juonenkuljetusta ja lukuinnostusta yllä. Tämä kirja ei ole iloinen ja rattoisa kesäpäivän lukuhetki. Erinomaisen tehokkaasti , tiukan asiallisesti ja piinaavan jännittävästi kerrottu tarina jättää jäljen tajuntaan.
- Juha Vähäkangas, Rauhan Tervehdys
|
Khilafa! Valtakunta
"Kempeleläinen dekkarikirjailija Ari Paulow on muutaman salapoliisiromaanin jälkeen kirjoittanut järisyttävän ja vauhdikkaan romaanin tulevaisuudesta, jossa islam on valloittanut valtion toisensa jälkeen ja hallitsee suvereenisti koko läntistä maailmaa.
Nimiösivun alaotsake "Romaani oikeusvaltion raunioilta" kertoo ytimekkäästi kirjan sisällön: Suomi on joutunut islamin täydelliseen hallintaan ja siihenastinen "lintukotomme" on raunioitunut hirmuisen tyrannian kouriin.
Kirja alkaa nykypäivästä, jossa päätoimittaja Talvipalo parantelee murhayrityksessä saamaansa puukonhaavaa ja katselee televisiosta dokumenttia Yhdysvaltojen väärinkäytöksistä Afganistanin sodassa.
Sittenpä loikataankin kymmeniä vuosia eteenpäin sukupolvien vaihduttua, ja Talvipalonkin jälkeläisten eläessä islamin ankarien ja epäinhimillistenkin lakien kahleissa. Kuriositeettina voisi mainita, että rahayksikkömmekin on nimeltään bin Laden.
Romaanin päähenkilö on Iisakki Abraham Tammisto, peitenimeltään Lalli. Mies on melkoinen arvoitus. Hän on Suomen vastarintaliikkeen Itäisen Prikaatin majuri ja komentaja. Isänmaallinen sotasankariko vai valheellinen "myyrä"? Se selviää vasta romaanin viimeisillä sivuilla, joilla iskeekin lukijan otsaan melkoinen määrä ravisuttavia yllätyksiä.
Muita kiinnostavia henkilöhahmoja ovat kaunis Aino, häneen rakastuva päätoimittaja Aaro Talvipalon jälkeläinen Paavo Johannes Talvipalo ja viestiasiantuntija Jaakko Ilari Holmajoki, kaikki islamia vastaan taistelevia sissejä.
Kirjan parasta antia ovat vanhan Alpo-hinaajan pakomatka yli Atlantin ja perilletulon ällistyttävät tapahtumat, jotka ovat varsinaista mielikuvituksen ilotulitusta.
Ari Paulow on eräässä haastattelussa sanonut pelkäävänsä islamilaisten suhtautumista romaaninsa sisältöön eikä suotta, sillä niin elävästi hän on kirjoittanut islamin hirmuvallasta aina kidutuksia ja kuoliaaksi kivittämisiä myöten."
- Pertti Ehrnrooth, Keskisuomalainen, Savon Sanomat
|
|
Metsien miehet kohtaavat jihadin sotilaat
Sodasta, vakoilusta ja agenttipirueteista intoileva jännäriviihde on aika munatonta äijätoimintaa. Kirjailijat eivät ota kantaa. (...)
Ari Paulowilla ei ole samaa ongelmaa. Hänen tulevaisuusjännärinsä on vanhaa jermumeininkiä jäljittävä antiutooppinen uhkakuva Suomesta, josta on tullut sharian mukaan elävä islamilainen emiraatti. Kaikki mahdolliset vapauden merkit televisiosta naisten nauruun on kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty.
Paulow kertoo vanhan sotaseikkailuromaanin hengessä ”satakunta vuotta Kekkosen kuoleman jälkeen” voimassa olevasta maailmasta, jossa uskonsota on päättymässä maailmanlaajuiseen ummaan. Helsinki oli viimeinen länsimainen pääkaupunki, joka sortui.
Tarinaa liikuttaa Kiven ja Linnan kirjoista koodinimensä ottaneiden vastarintamiesten yritys lähteä valtameren taakse hakemaan apua amerikkalaisilta, vaikka tarkkaa tietoa Yhdysvaltain tilasta ei ole. Päähahmon nimi on tietysti Lalli – kunnianosoituksena vieraita uskonnollisia vaikutteita torjuneelle talonpoikaissankarille.
Paulowin teksti on erähenkistä ja miehekästä toimintakuljetusta, joka sopivin väliajoin pysähtyy julistamaan, miksi islam on niin vaarallinen. Länsimaiden alistuminen omalle sivistyspiirilleen vihamielisen kulttuuriin alistumista johtivat hyödyllisten idioottien laumat, joilla on huono omatunto lännen kolonialistisen perinnön vuoksi ja ihanteena monikulttuurisuus.(...)
Kirja varoittaa markkinatalouden arvottomuuteen eksynyttä liberaalia demokratiaa. Kasvavan islamilaisen väestön joukosta saattaa nousta sellainen arvoihin sitoutuva vaihtoehto, joka johtaa totalitarismiin.
Suomen vapauden liekkiä pitää yllä ISP-vastarintajoukko (Itsenäisen Suomen Puolesta). Jokainen voi tykönään miettiä, onko sillä vastineita nykyajassa ja todellisuudessa.
Paulowin tapa miinoittaa uskonnollis-yhteiskunnallinen postapokalyptinen trilleri ideologisilla julistuksilla ei ole ihan törppö ratkaisu. Kirjoittaja tahtoo olla viihteentekijänäkin viestintuoja. Eri mieltä on helppo olla, mutta pointti onkin se, että tämän kirjan kanssa voi tosissaan väitellä. (...)
Kari Salminen, Turun Sanomat
|
Sopiiko turbaani suomalaisille
Ari Paulow kirjoitti hyytävän romaanin islamilaisesta Suomesta
(...)
Kempeleläinen Ari Paulow tarttuu käy kiinni isoon aiheeseen, kuten kunnon kirjailijan pitääkin. Kaunokirjailun sijasta hän on ryhtynyt yhteiskunnan ravistelijaksi uudessa maailmantilanteessa. Kirjallisuus on taas tärkeää. (...)
Paulow ei pilkkaa jumalia vaan analysoi hyvin islamin levittäytymisen strategiaa. Häntä vastassa on väkivaltainen uskonto keskiajalta, sen jyrkkä wahhabilainen muoto.(...)
Teemallaan Paulow sivuaa professori Timo Vihavaisen kirjaa Länsimaiden tuho, jossa tämä varoittaa muslimien maahantulosta ja lisääntymisestä naiivin lännen kustannuksella. (...) Paulowin romaanissa laaja maahanmuutto 2000-luvun alussa merkitsi kolmatta maailmansotaa, mitä ei ajoissa tajuttu. (...)
Paulow on tutkinut tarkasti aatehistoriaa ja islamia. Hän kuvaa rosoisesti ja hyytävästi, miten taleban-Suomi toimii arjessa, ja tästä kontrastista syntyy rakenne. Kirja on varoitus, ja myös sananvapauden voitto. (...)
- Johan Lahdenperä, Kaleva
Islamilainen Suomi
Vuoden 2008 jouluaattona kuoli merkittävä yhdysvaltalainen politiikan tutkija Samuel P. Huntington. Lyndon B. Johnsonin ja Jimmy Carterin poliittisena neuvonantajana toiminut Huntington väitti, että tulevaisuuden selkkausten taustalla on erilaisten kulttuuripiirien yhteentörmäys. Usein vastakkain ovat länsimainen ja islamilainen kulttuuri.
Kempeleläinen dekkarikirjailija Ari Paulow näyttää Huntingtoninsa lukeneen. Hän kuvaa uusimmassa romaanissaan Khilafa! tulevaisuuden Suomea, josta on tullut islamilainen emiraatti. Kulttuurien välinen sota on päättynyt islamistien voittoon. (...)
Oikeusvaltio on lakannut olemasta, ja shari’a-laki on korvannut entiset käytännöt. Kirjassa annetaan varsin synkkä kuva Khilafa-nimisestä islamilaisesta valtakunnasta. Paulow ei suostu näkemään yhtään valoa tunnelin päässä, ellei sellaiseksi halua tulkita suomalaisten sitkeää vastarintaa. (...)
Mieleen tulee turkulaisen Reijo Mäen pari scifi-kokeilua. Mikäli pitää niistä, tämäkin kirja miellyttää.
Erkki Widenius, Lapin Kansa
|
|
Rikosromaanit
Hackman-dekkareissa liikutaan kaupungin tummissa varjoissa, raskaiden rikosten, synkkien salaisuuksien, iskevän toiminnan, hirtehisen huumorin ja tiukan sanailun parissa. Ei heikkohermoisille eikä huumorintajuttomille!
|
|
Itämaista rakkautta (Like 2009)
Kaksi venäjää puhuvaa miestä ryöstää thaibordellin Oulussa, mutta ilmeisistä syistä poliisin puoleen ei voi kääntyä.
Paikkaa emännöivä thaineito pyytääkin Jesse Hackmania tutkimaan tapausta, mutta vakiintuneessa parisuhteessa elävä lupakyttä aavistaa taustalla piilevän järjestäytynyttä rikollisuutta ja torjuu toimeksiannon selvin sanoin
Kun tutkintapyynnön tehnyt nainen katoaa jäljettömiin ja hänen työtoverinsa kääntyvät Hackmanin puoleen, ei etsivä enää voi kieltäytyä vaan ottaa riskialttiin tehtävän vastaan.
Pian käy ilmi että kaikilla juttuun sekaantuneilla on enemmän tai vähemmän salattavaa, eikä väkivaltaisilta yhteenotoilta vältytä. Niinpä sekä Jesse Hackmanin että hänen avovaimonsa ja apureidensa henki on löysässä rikollisjoukkojen käydessä armotonta kamppailua pimeiden markkinoiden herruudesta.
|

|
ARVIOITA LEHDISTÄ:
|
|
"Aiempaa tiiviimpi kirjoitustyyli saa tarinan hyrskyttämään kilpaa lupakytän Mondeon moottorin tahtiin."
"Kaupunkikuva on Paulowin dekkareissa tarkka ja paikan tuntu vahva. Sinne tänne siroteltu murre ja tuoreet, ainutkertaiset kielikuvat virkistävät."
"Nykydekkarin mammuttimarkkinoilla Itämaista rakkautta on tiivis, onnistunut toimintapläjäys."
– Jaakko Puolimatka, Kaleva
|
"Ari Paulowin kuudes kirja oululaisesta yksityisetsivästä Jesse Hackmanista on tiivis ja ehjä kokonaisuus, jossa Oulua mennää ristiin rastiin." "Kadut vain vilahtelevat silmissä, kun jännitys nousee ja juoni tihenee. Turboahdettu tapahtumienkulku hengästyttää, tutkinnan nopea edistyminen ilahduttaa ja päähenkilön peräänantamattomuus vakuuttaa." "Tiivis kerronta, juonenkuljettelu ja henkilögalleria ovat onnistuneita. Ari Paulowin luomalle sankarihahmolle ei suomalaisessa rikos- ja dekkarimaailmassa löydy moniakaan sukulaissieluja. Aihe ei jätä ketään kylmäksi." - Juha Vähäkangas, Rauhan Tervehdys
|
|
| |
|
|
Viimeinen vartiomies (Like 2008)
Viimeinen vartiomies on yksityisetsivä Jesse Hackmanin tutkimuksista kertovan sarjan viides romaani. Tällä kertaa sanavalmis ja kovaotteinen oululaiskyttä saa henkilösuojelutoimeksiannon superrikkaalta yritysjohtajalta, jonka henkeä on uhattu. Mutta onko noiden tappouhkausten takana juutalaisia vihaava uusnatsijengi, osakekaupoissa pettynyt sijoittaja vai rikollisia murhaava salaperäinen Konsuli?
Ennen lopullista välienselvittelyä Hackmania piirittävät niin kovaotteiset rikolliset ja kohtalokkaat kaunottaret kuin alati laajeneva petosten ja valheiden verkko. Sängyssä, satamassa ja viskinhuuruisilla baaritiskeillä armo on tuntematon käsite.
Ei heikkohermoisille!
|
|
ARVIOITA LEHDISTÄ:
|
|
Paulow on kirjoittanut yhden vuoden parhaimmista suomalaisista rikosromaaneista.
- Jukka Lyytinen, Seura
|
Jesse Hackman -kirjat edustavat suomalaisen dekkarikirjallisuuden huippua
– Jouni Virtamo, ProBody
|
|
Katu-uskottavaa toimintaa. Viides Hackman on sarjan parhaimpia.
– Jaakko Puolimatka, Kaleva
|
|
|
| |
|
|
Kahden tulen välissä (Like 2007)
Oulun riuskaotteinen lupakyttä Jesse Hackman ei kaihda keinoja setviessään häikäilemättömien rikollisten toimia. Tällä kertaa hän joutuu leikkimään tulella, kun poliisi ja vakuutustarkastaja eivät saa outoa tuhopolttojen sarjaa selvitettyä. Polttaako periksiantamaton etsivä näppinsä lopullisesti?
Tarjolla on neljäs kattaus tihenevää jännitystä, yllättäviä käänteitä, seksiä ja raakaa väkivaltaa Paulowin tapaan. Paketin niittaa tiukka sanailu, joka iskee kuin nyrkkirauta ohimoon. Herkkähipiäiset kaunosielut älkööt vaivautuko!
|
 |
ARVIOITA LEHDISTÄ:
|
|
Äijäenergiaa pursuava pulp-jännäri on moniulotteisuudessaan ehdottomasti yksi tämän vuoden puhuttelevimpia dekkareita.
- Minna Laukka, Ilta-Sanomat
|
Paulow kirjoittaa vetävästi ja tarina etenee kuin juna vanhoina hyvinä aikoina. Kahden tulen välissä on lajityypissään omintakeinen ja harvinaisen sujuvalla kynällä kirjoitettu.
– Tapio Nevala, Lapin Kansa
|
|
Ari Paulow punoo taitavasti useita juonia sisältävä tarinan.
- Sirkku Nyström, Ruumiin kulttuuri
|
Toimintaa Oulun mitalla. Kirjan veret seisauttava loppu takaa sen, että kuulemme Hackmanista jatkossakin
– Antti Nisula, Savon Sanomat
|
|
| |
|
|
Päästä meidät pahasta (Like 2006, Like-pokkkari 2009)
Tämä kirja valittiin Aamulehden nettiäänestyksessä kaikkien aikojen parhaaksi kotimaiseksi dekkariksi kesällä 2011!
Oulun seudulla asuvan monimiljonäärin tytär on siepattu autostaan. Hänet uhataan tappaa, ellei 250 000 euron lunnaita toimiteta määräaikaan mennessä. Myös poliisin puuttuminen asiaan tietää perijättärelle varmaa kuolemaa.
Epätoivoinen isä palkkaa yksityisetsivä Jesse Hackmanin tutkimaan tapausta. Hackman vainuaa vaaran, mutta ottaa arkaluontoisen toimeksiannon vastaan. Pian hän huomaa astuneensa kansainvälisen rikosliigan varpaille, eikä hänen henkensä ole enää edes 9-millisen lyijyluodin arvoinen. Kovin vastus saattaa kuitenkin olla kaapatun naisen eksoottisen kaunis sisko, jonka tavoitteena on siepata Hackmanin sielu ja ruumis.
Paulowin kolmas tuleminen on tylyä tavaraa. Nyrkit puhuvat, huuli lentää ja aseet laulavat tässä kovaksikeitetyssä tarinassa, jossa Jesse jahtaa konnia maalla, merellä ja ilmassa – kuvia kumartamatta ja anteeksi pyytämättä.
|
|
ARVIOITA LEHDISTÄ:
|
|
Pulp-jännäri parhaimmillaan.
Oululaislupakyttä Jesse Hackmanin tarina jatkuu entiseen malliin. Nainen katoaa, toiset naiset pettävät ja etniset ravintoloitsijat ja venäläiset pyörittävät kaupungin alamaailmaa. (...)
Ari Paulow käyttää yksityisetsivätarinan perinteisiä kliseitä, mutta myös irvailee niille. (...)
Tarinan tahti on kovaksikeitetyin Paulowin tähänastisista dekkareista. (...)
Vaikka paha poliisi puuttuu, ei meikäläisissä oloissa paljon lähemmäksi esikuvia pääse.
Jesse Hackmanin terävä kieli laulaa hankalissa paikoissa ja kielikuvat singahtelevat. Kun "mies tipahtaa maahan kuin sateenpieksämä lehmänpaska", ollaan tyylin ytimessä vähän Raymond Chandleria maanläheisemmin.
Kielikuvitus harventuu menon kovetessa; puujalkavitsejä, väkivaltaa ja ronskiutta tulee tilalle.
Paulow kirjoittaa aikaisempaa enemmän kioski- tai pulp-tyylissä, jossa survotaan nyrkeillä sen kun keritään. Sujuvan toiminnan kruunaa romanttinen juoni. (...)
Paulow kirjaa Oulua kansien väliin nakkikioskin ja taksitolpan tarkkuudella. Vaikka lajityyppiä on vara parodioida, esitetään paikat ja osa sivuhenkilöistä todellisina. Letkautuksia satelee paikallislehdistä, rikkaan ja vähemmän rikkaan väen pursiseuroista ja arkkitehtuurista. (...)
Nyrkkien ja luotien viuhunassa on kyllin, kun taitaa vauhdikkaan kirjoittamisen kuten Paulow.
– Jaakko Puolimatka, Kaleva
|
Paulowin tarinat ovat vauhdikkaita ja toiminnallisia. Moni lajin ystävä ilahtuu tästäkin tarinasta.
– Marja Aaltio, Aamulehti
|
|
| |
|
|
Kuolonkeinu (Like 2006, Like-pokkkari 2009)
Piinkova oululainen yksityisetsivä Jesse Hackman palaa uusissa tehtävissä. Tällä kertaa viskiin ja naisiin menevä dekkari saa omituisen toimeksiannon erityiskoulun opettajan epäillessä olevansa moninkertainen murhaaja. Tutkimusten edetessä miehen piinaavat mielikuvat johdattavat Hackmanin vielä suuremman ja vaarallisemman kuvion jäljille, jonka lonkerot ulottuvat aina ulkomaille asti. Niiden taustalta paljastuu maailmanlaajuinen kamppailu vallasta ja ihmisten sieluista.
Nasevan sanailun ja Austin Mailerin soundtrack-musiikin saattelema tarina ryskyy eteenpäin kuin raiteiltaan syöksynyt pikajuna. Lopussa rysähtää ja kunnolla.
|
 |
ARVIOITA LEHDISTÄ:
|
|
Ari Paulowilla on näpeissään kirjailijalle tärkeä ominaisuus: hänen tekstissään on imua.
- Esa Karell, Ruumiin kulttuuri
|
Tiiviin juonen vuoksi Paulow ei ainoastaan haasta Reijo Mäkeä vaan ohittaa viime vuosien Vares-dekkarit ainakin yhden Mondeon mitalla.
– Saara Kesävuori, Aamulehti
|
|
Loppukohtaus lähenee trilleriä. Homma toimii ja Paulowin loistelias toiminnankuvaus pääsee oikeuksiinsa. Oululaisdekkarissa kaupungin tuntu on vahva.
- Jaakko Puolimatka, Kaleva
|
Paulowia ei ainakaan voi moittia kielen värittömyydestä. Omasssa lajissaan maniota pulp-viihdettä.
– Antti Nisula, Savon Sanomat
|
|
| |
|
|
Viidakkojuoksu (Like 2004, Like-pokkari 2006)
Amerikansuomalainen yksityiskyttä Jesse Hackman palaa entiseen kotimaahansa jouduttuaan hankaluuksiin New York Cityn gangstereiden kanssa. Pienillä säästöillään hän ostaa ravintolan Oulusta ja perustaa yritysvarkauksiin keskittyneen etsivätoimiston. Pian hän kuitenkin joutuu jälleen kohtaamaan kovapintaisia rikollisia nuorelta naiselta tulleen toimeksiannon vetäessä hänet petosten ja piittaamattoman väkivallan syövereihin.
Ari Paulow on kirjoittanut iskevän pulp fiction -tyylisen jännärin, jollaista on Suomessa pitkään kaivattu. Tässä esikoisdekkarissa pahat ovat pahoja, eivätkä hyvätkään ole puhtoisia.
|
 |
ARVIOITA LEHDISTÄ:
|
|
"Paulow kiihdyttää tarinansa sellaiseen vauhtiin, että Schumacherillakin olisi vaikeuksia pysyä peesissä. (...) Paulow onnistuu hämmästyttämään lukijan vielä perinteisellä vihoviimeisellä yllätyksellä."
– Marja Aaltio, Aamulehti
"Kovaksikeitettyjä kielikuvia ja vertauksia viljellään alussa harvanlaisesti, mutta sitten vauhti kiihtyy. Nopeaa toimintaa kirjoittaneelta Paulowilta lopun yllättävät käänteet tulevat kuin itsestään."
– Jaakko Puolimatka, Kaleva
"Tässäpä uroskirja puhtaimmillaan... Kummallista kyllä, kirja on kaikesta huolimatta varsin viihdyttävä."
– Brita Passi, Iltalehti
"Suomalaiseksi harvinaisen iskevä pulp-jännäri, jossa ruuti palaa, nyrkki laulaa ja kaikki naiset ovat kurvipommeja. Typerää, sanovat kaunosielut. Hauskaa, sanon minä."
– Kai Hirvasnoro, Kansan Uutiset
"Tarinan kuljetus ja leukaileva tyyli ovat tuttuja Cottoneista."
– Pertti Avola, Helsingin Sanomat
|
|
|
| |
|
|